Verkostomarkkinointi – kuka tienaa ja mistä

Verkostomarkkinointi- ja suoramyyntialalla kuohuu. Pari kuukautta sitten iso suoramyyntiyhtiö Yhdysvalloissa haastettiin oikeuteen pitkälti siksi että ansaintamahdollisuuksia oli ainakin osassa tiimejä liioiteltuja ja koska automaattisen kuukausitilauksen (ns. ”autoship”) malli oli viranomaisten mielestä kyseenalainen. Pahoittelut kaikille partnereille, kauhea tilanne kun olet tehnyt kaikkesi liiketoiminnan eteen ja matto vedetään jalkojen alta. Ei muuta, kun geeliä tukkaan ja eteenpäin. Kyseinen yhtiö voitti keissin ja jatkaa toimintaansa, vaikka toimintamalleja varmasti muutettiin.

Keskustelin äsken yhden ihmisen kanssa joka sanoi kutakuinkin näin:
”Eikö ole näin, että homma perustuu siihen että rekrytoidaan uusia jälleenmyyjiä ja käytännössä raha tulee siitä?”
”Asiakkailla ei ole todellista merkitystä, vaan rekrytointi ratkaisee”
”Vain 1% ”pyramidin” huipulla tienaa rahaa.”

Oh my…

Minä rekrytoin kaksi ihmistä, jotka tilaavat tuotteita ja minä tienaan palkkion, seuraavaksi he rekrytoivat kaksi ihmistä ja myös edelliset ja minä tienaavat palkkion. Näin tehdään verkosto, jossa ihmiset tilaavat aloituspaketteja ja mahdollisesti tuotteita omaan käyttöön. Onko tämä verkostomarkkinointia? Ei. Kyseessä nykyasetusten valossa voi olla laiton pyramidipeli tai laiton rahan kerääminen.

EU-asetus sanoo että 50% liikevaihdosta pitää tulla verkoston ulkopuolisista asiakkaista, joilla ei ole jälleenmyynti paikkaa organisaatiossa. Yhdysvalloissa suositellaan että 70% liikevaihdosta tulee ulkopuolisista asiakkaista. Asiakkaat ovat siis asiakkaita ilman että heillä on mahdollista ansaita rahaa.

Minä aloitan ja teen ensimmäisenä esimerkiksi 25 asiakasta, tienaan provisiota ja jatkan asiakashankintaa. Sponsoroin kaksi ihmistä myös jälleenmyyjiksi, joita autan tekemään 25 omaa asiakasta ja jatkamaan asiakashankintaa. Tienasin provision mutta itseasiassa sponsoroimani ihmiset tienasivat suuremman provision, koska he ansaitsivat myös myyntiprovison henkilökohtaisista asiakkaista. Voimme myös rakentaa heille asiakashankinta organisaation, jossa liikevaihto muodostuu, kun tuote liikkuu ja teemme asiakkaita. Tämä on verkostomarkkinointia. Kyseisen esimerkin mukaan on tiimissä kolme ihmistä ja 75 asiakasta. Tiimiin starttaa ihminen joka tekee yksin sen 75 asiakasta ja ansaitsee enemmän, kuin kukaan meistä. Kun organisaatiossani on ihmisiä jotka ovat tehneet enemmän henkilökohtaisia asiakkaita ja sponsoroineet enemmän ihmisiä, joita ovat auttaneet tekemään asiakkaita tienaavat he myös enemmän provisiota kuin minä. Raha menee siis organisaatiossa niille ihmisille jotka tekevät suurimman tuloksen. Verkostomarkkinoinnissa ei ole merkitystä, milloin aloitat vaan sillä mitä sinä teet.  Eikös tämä ole aika järkeenkäypää? Asiakkaat maksavat meidän palkan, niin kuin missä tahansa muussakin liiketoiminnassa. Tämä on juuri se siistein juttu, jos olet se ammattimaisin ja nälkäisin kaveri, niin se näkyy myös palkkioissa. Jos et ole se nälkäisin, mutta haluat tehdä mukavan lisäansion, on se myöskin mahdollista.

Laskin auki yhden verkostomarkkinointiyhtiön palkkiomallin. Kyseisen yhtiön bisnes perustui autoship-tilauksiin, eli jälleenmyyjät tilaavat itselleen tuotteita joita he itse käyttävät ja myyvät eteenpäin. Jotta olet oikeutettu provisioon pitää sinun tilata tuotteita reilulla sadalla eurolla kuukaudessa. Kyseessä ei ollut Tupperware- taikka Partylite-malli vaan binäärinen provisiomalli jossa rakennetaan aluksi kahta linjaa/tiimiä. Kyseessä ei myöskään ollut jenkkiyhtiö josta blogin alussa mainitsin.

Yllätyin tuloksesta.

Jälleenmyyjä rakentaa 100 ihmisen organisaation. Vuoden kuluttua näistä ihmisistä noin 15% on aktiivisina eli he tilaavat kuukausitasolla noin 100 eurolla tuotteita, niin tällöin loput 85% organisaatiosta eivät ole oikeutettuja provisioon ja tilaavat vain tuotteita silloin tällöin. Tämä tarkoittaa siis, että vuoden jälkeen mitattuna yksi jälleenmyyjä keskiarvollisesti tuottaa liikevaihtoa 15-20€/kk. Kun tällä mallilla aikoo itsensä elättää, tulee organisaation kasvaa viikosta toiseen, sillä tiedämme että vuoden päästä aktiivisia on vain noin 15%. Mielestäni tämä malli ei vain voi toimia stabiilina pitkäaikaisena liiketoimintana.

Kun taas esimerkissä jossa jälleenmyyjillä on vaikkapa keskimäärin 25 henkilökohtaista asiakasta ja vaikka jälleenmyyjinä he eivät tilaisi ainoatakaan tuotetta itselleen, tuottaa yksi jälleenmyyjä satoja tai jopa tuhansia euroja liikevaihtoa kuukaudessa. Tämä on aito jälleenmyynti- ja tuotteiden jakelukanava. On erittäin ok rakentaa iso organisaatio, kunhan liiketoiminta perustuu aitoon asiakashankintaan. Kaikki terve liiketoiminta pohjautuu tuotteiden myymiseen asiakkaille.

Verkostomarkkinoinnin pitää olla tuotteiden jakelukanava ja sen pitää perustua asiakashankintaan. Se ei saa olla pelkkä rekrytointi-klubi taikka jälleenmyyjien oma tuotteiden käyttäjäkerho. Kaiken lisäksi jälleenmyyjien pitäisi ansaita rahaa ja asiakkaiden olla tyytyväisiä tuotteiden käyttäjiä, eli maksaa tuotteesta.

Jos mietit suoramyyntiä mahdollisuutena sinulle, etsisin yhtiön jossa ei makseta provisoita organisaatiosta ellei sinulla ole asiakkaita. Yhtiön jossa yli 70% liikevaihdosta tulee ulkopuolisista asiakkaista. Yhtiön jossa saat parhaimman provisiohyödyn mitä enemmän sinulla on asiakkaita. Yhtiön jossa sinä voin ansaita enemmän kuin ylälinjasi, ihmiset organisaatiossasi voivat ansaita enemmän kuin sinä tai enemmän kuin kukaan heidän yläpuolellaan.

Recommend
  • Facebook
  • Twitter
  • Google Plus
  • LinkedIN
  • Pinterest
Share
Leave a reply