Teemmekö itse omat päätöksemme?

Teemmekö itse omat päätöksemme vai päättääkö asioistamme ihan joku muu? Pohdin uskomuksiamme rahaa kohtaan. Tarinat eivät ota kantaa onko kyseessä onnellinen lapsuus vaan haluan antaa pointin uskomuksista rahaan. Tarina on hiukan provosoiva ja se on sen tarkoituskin.

Tässä tarina Petteristä:
Pienenä vanhemmat ja sukulaiset antavat Petterille vaikutteita ja neuvoivat parhaan kykynsä mukaan miten Petteri menestyisi elämässään: ”Raha ei tee onnelliseksi”, ”Ken kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa” ja ”Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot”. Petteri ei tietenkään suodata mitään vaan ottaa kaikki totuutena aina kouluikään saakka. Käytännössä vanhemmat ja lähipiiri tekee päätöksiä Petterin elämässä. Koulussa Petteri käyttäytyy samalla lailla kuin kaverinsa, koska jos hän poikkeaa massasta häntä todennäköisesti kiusataan. Petteri kuuntelee opettajia ja varsinkin ensimmäisillä luokilla se mitä opettaja sanoo on absoluuttinen totuus Petterille. Hän ottaa vaikutteita myös opettajien asenteesta elämää kohtaa. Aikanaan Petteri päättää peruskoulun ja lähtee opiskelemaan. Opiskeluaikana Petteri jakaa samoja ajatuksia kuin kaikki muutkin hänen opiskelijatoverinsa. Kun opinnot ovat ohi ja Petteri menee armeijaan, niinkuin suurinosa muistakin hänen ystävistään, siellä Petteri jopa puetaan samalla tavalla ja jos kerrot poikkeavan mielipiteen tulee runtua koko porukalle. Tähän asti joku muu on ohjannut ja sanonut Petterille mitä tehdään. Petterin ei ole itse tarvinnut tehdä ainakaan suurempia päätöksiä.

Armeijan jälkeen Petterillä on maailma edessään ja mahdollisuudet ovat rajattomat. Hän miettii mitäköhän nyt tekisi. Petteri etsii töitä ja yksi päivä Petterin opiskelukaveri Kalle, tulee vastaan kadulla ja sanoo ” Hae samaan firmaan missä minä olen, meillä on ok palkka, säännölliset kesälomat ja pomotkin on ihan mukavia”. Petteri pääsee töihin samaan paikkaan Kallen kanssa. Petteri seuraa hetken mitä työkaverit tekevät ja mikä on työpaikan kulttuuri. Hetken kuluttua Petteri on sopeutunut joukkoon. Petteri rakastuu toimiston Kaisaan ja päättää muuttaa Kaisan kanssa yhteen, niinhän kaikki muutkin tekevät. Petteri ja Kaisa ottavat asuntolainan ja muuttavat mukavaan kolmioon Helsingin lähiöön. Nyt pitää vain toivoa että töissä menee kaikki hyvin sillä onhan lainat jollakin maksettava. Petteri ja Kaisa päättävät perustaa perheen. He saavat 10 pisteen poikalapsen jolle he antavat nimen Jussi.

Petteri ja Kaisa opettavat Jussille asioita elämästä: ”Ei ne suuret tulot vaan pienet menot”, ”Raha ei tee onnelliseksi” ja ”Ken kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa”. Jussi ottaa kaiken vastaan absoluuttisena totuutena, Jussi menee kouluun ja käytäytyy samalla tavalla kuin muutkin koska jos hän poikkeaa massasta häntä todennäköisesti kiusataan. Jussi alkaa ottamaan vaikutteita vastaan koulun opettajilta. menee opiskelemaan, siitä armeijaan jne. Noh sen pituinen se.

Päätämmekö siis itse asioistamme vai tulevatko päätökset uskomuksista joiden pohjalta todellisuudessa teemme päätöksiä? Onko uskomukset sitten huono asia? Riippuu varmaankin uskomuksista. 🙂

Minä olen huomannut että auttajia ja neuvojia löytyy aina ja yleensä neuvojilla on hyvät tarkoitusperät. On kuitenkin hyvä kysyä, mikä antaa ihmiselle meriitit neuvoa tässä asiassa? Jos meriitit löytyy kannattaa ehdottomasti kuunnella, jos taas ei kannattaa ehkä ottaa neuvot vastaan varovaisemmin. Toki joskus uudet innovaatiot syntyvät erikoisissa paikoissa.

Uskomukset siirtyvät sukupolvelta toiseen, mutta jos tunnistamme uskomuksemme voimme itse päättää vievätkö ne meitä eteen vai taaksepäin.

Kuulin hurjan väitteen että vain 2-5% ihmisistä ovat oppineet ajattelemaan itse, muut tekevät päätöksensä uskomuksiin perustuen.

”Ken kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa” vai
”Ken kuuseen ei kurkota jää sinne katajapuskaan loppuelämäkseen”

Recommend
  • Facebook
  • Twitter
  • Google Plus
  • LinkedIN
  • Pinterest
Share
Tagged in
Leave a reply